Hiljaiselo jatkuu. Treenit on jääny tauolle ja sen ehkä huomaa Vennistä. Olen yksin niin kovin saamaton tekemään kunnon treeniä, joka oikeasti väsyttäisi tuon hurjimuksen. Onneksi lähdetään jo loppuviikosta Joensuuhun lomailemaan, niin tuo hönö ei keksi mitään omaakivaa tylsistyessään.

Kilttihän se on. Pahin mitä se on nyt saanut aikaan on tuossa alla :D Ja tämäkin oli "luvallista" puuhaa. Itsepä heitin tyynyn lattialle vaatekomeroa siivotessani. Haha <3

"Tästä saat ja tästä!"

Aamu-unilla <3

Ensilumi satoi maahan lopultakin tuossa joulukuun alussa. Lunta oli ihan muutama milli, ja ne suli tosi nopsaa. Onneksi lisää lunta sateli männäviikolla ja nyt on maa valkoinen ja mittarikin on pysynyt pakkasen puolella monta päivää. Ehkäpä se talvi sieltä tulee :) Joensuussa on kuulemma jo hieman enemmän lunta. Jee!

Viime viikonloppuna käytiin hädissämme keräämässä syksyn ekat ja vika suppilovahverot. Onneksi vielä löytyi kuivatettavaksi jokunen, niin saa talvella makustella suppisherkkuja. Käytiin Sipoonkorvessa. Ja hämmästyin, kun vastaan talsi yksi koira ja kolme ihmistä. Tuolla ei ole koskaan aiemmin ollut ketään muita, kun on käyty. Säikähdin jopa :D

Uhkarohkea jääntestaaja

"Irtoa nyt!"

<3

Tänä syksynä on ollut myrskyjä kerrakseen. Tämä on viimeisimmän, eli Oskari-myrskyn aikaansaannosta. Meidän lähimetsä oli rytissyt kasaan. Onneksi ei satuttu lenkkeilemään myräkän aikaan.

Rohkea myrskynjälkitutkija hommissa

Hyvin on tuuli taivuttanut

Tässä pari kuvaa omistajan puuhasteluista. Olen hurahtanut vanhoihin postimerkkikokoelmiin, jotka löytyivät vanhempieni luota. Lisäksi innostuin askartelemaan lumihiutaleita. Tätä se hiljaiselo ja oma-aika teettää :P

Hiljaiseloon on kuulunut paljon koirapuistoilua ja hieman vapaana juoksentelua. Olen kuitenkin ollut tosi tarkka, että missä mielentilassa Venni on ja millaisessa paikassa pidän vapaana ja mihin aikaan päivästä. Ja vapaanaoloajat on olleet n. viiden minuutin mittaisia pyrähdyksiä. Luotto ei ole kova, koska tiedän, että siinä vaiheessa jos se näkee jäniksen, niin sitä ei pysäytä mikään muu kuin auto tai kiviseinä. On kuitenkin ihana nähdä kuinka koira nauttii vapaudestaan. Ja hyvässä mielentilassa helpossa paikassa luoksetulokin toimii :)

Lisäksi ollaan nähty kaverikoiria. Tässä kuvia Vennin selkästi parhaan koirakaverin luota. Hienoa, että näiden leikkaamattomien poikien ystävyys on kestänyt kaikenlaisista hormonimyrskyistä huolimatta jo yli kaksi vuotta. Toki aina aluksi Pippo kertoo nokkimisjärjestyksen, mutta tuo vaihe kestää vain hetken, jonka jälkeen alkaa hurja painiminen ja kiehnääminen lattialla.

"Voiko olla, että sillä on Dentastix!! Anna tänne se!"

Kaverikuva :D

Luolailemassakin käytiin eilen Lopan kanssa. Ei jaksanu hunsvotit keskittyä luolien haisteluun, kun seinän takana oli jännittävä pentukurssi käynnissä, jonka ääniä piti kuunnella tarkasti. Ja meidän fiksut aikuiset koirat pisti mieluummin painiksi, kuin kuljeskelivat pimeissä luolissa. Haha. Ei ne kyllä mitään luolakoiria ole. Mutta ihanasti ne väsyy tuolla hajujen keskellä. Ja paras osuus oli taasen turkisten haistelutuokio. Venni ainakin haisi ihan jollekin supikoiralle taas kotiin päästyään, kun oli pitänyt piehtaroida kaikki turkisriekaleet lyttyyn :D