Viime viikolla meillä oli kylässä pikkusisko, joten aikaa koirailuun ei ollut normaaliin tapaan. Asia korjattiin kuitenkin lauantaina, kun käytiin Vennin kanssa Iitissä issikoimassa. Paikka oli tuttu kesältä. Vennin siskon omistajalla on maatila, jonka alueella riittää tilaa temmeltää ja mekastaa, eli täydellinen paikka islantilaismiitille. Oltiin Iitissä vasta yhden jälkeen, mutta kerettiin silti hyvin mukaan ilonpitoon. Paikalla oli tosiaan Vennin sisko Janda, puolisisko Glenna, saman kennelin kasvatti Eikar, kaksi suuren suurta issikkaherraa Imir ja Kári sekä blogitekstien kautta tutut Jorunn-neiti ja maskuliininen Udi-herra.
Käytiin pari yhteistä pitkää lenkkiä tekemässä ja tutustuttiin rallytokoon Imirin ja Kárin omistajan ohjauksella. Venni oli hieman turhan innoissaan siskostaan, joten Janda joutui sisätiloihin ekan lenkin jälkeen. Voi tuota nuorta koirapoikaa, kun se on hieman turhan innokas narttujen seurassa. Narttutäpinöissään Venni ei oikein jaksanut keskittyä rallytokoiluun, mutta omistaja sai kuitenkin kipinän jatkaa ohjatun (halvan!) rallytokokurssin etsintää Helsingin seudulta. Vennistä ei olisi kyllä voinut uskoa, minkälainen se yleensä normaalioloissa on, kun nyt se oli lähes kokopäivän kuin tulisilla hiilillä korvat kateissa (Jandan takia, joka on kuitenkin vuosi sitten leikattu tyttönen) :D
Tsemppiä meille. Mutta hauskaa oli silti ja oli mukava päästä issikkaihmisten kanssa :) Jandan emännälle tooodella suuri kiitos järjestelyistä. Ruoka oli maittavaa ja sitä oli todella ruhtinaallisesti tarjolla, nam! Ja teillä on niin kiva käydä, kun maisemat on upeat ja tilaa piisaa. Venninkin uskaltaa päästää vähän irrottelemaankin, kun ei ole suurempaa pelkoa auton alle jäämisestä, jos vaikk jonkun riistaelukan perään lähtisikin.
Sunnuntaina vietettiin hieman levollisempaa päivää, mutta maanantai oli taas koirajuttuja täynnä. Ensin muutama tunti lenkkeillen ja puistoillen ja illalla agitreenit, joissa tehtiin taas rataa. Oma ohjaajamme oli vielä lomareissulla, joten sijaisena oli viime viikolta tuttu ohjaaja. Ratatreeni meni muuten hyvin, mutta voi kun mie olen niin hidas :D Pitää varmaan treenata spurttailua valssatessa. Nyt valssit oli tooosi hitaita ja jalat meinasi mennä solmuun. Onneksi Venni odotteli hienosti aivan liian hitaita ohjeitani. Voi minua! :D Tuntui, kuin olisin ollut virtahepo, jolla on yhdeksän jalkaa.
Rata meni hienosti tuonne loppusuoralle saakka. Hypyt 10-13 oli kyllä semmosta tarpomista, ettei pahemmasta väliä. Sijaisohjaaja sanoi, että Venni kaipaa kannustamista ja kirittämistä radalla. Että se näytti maanantain treeneissä siltä, että ei halua tehdä virheitä ja siksi menee varovasti esimerkiksi putkelle. Lisäksi himmaili alkusuoralla, joka korjautui sillä, että kiritin alussa koiran vauhtiin. Oli muuten ihan eri koira, kun huutelin tsemppauksia sille siinä käskyjen välissä :)
Sulaisipa lumet pian, niin päästäisiin omatoimitreenaamaan seuran ulkokentälle. Kauhea palo olisi päästä treenaamaan itsenäisesti omalla ajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti