Onpa aika taas mennyt hurjaa vauhtia. Lomailtiin Joensuussa ruhtinaalliset neljä päivää ja kyllä vain oli rättiväsyneitä matkalaisia sunnuntaina autossa, kun ajeltiin takaisin Helsinkiä kohti.

Käytiin peltolenkillä vanhempieni mittelin kanssa

Venni tapasi samanikäisen islantilaispojun Joensuussa. Tapaaminen ei tietenkään ollut sattumaa, vaan oltiin sovittu Tuuren omistajan kanssa koirapuistoilusta. Pojat oli hyvin samanoloisia ulkoisilta ominaisuuksiltaan, mutta luonne-erot tuli vahvasti näkyviin. Tuure pysytteli omistajansa lähettyvillä ja Venni huiteli tapansa mukaan ympäri puistoa onneasta soikeana. Voi tuota itsenäistä sielua.
Oli kyllä mukava saada vertaistukea ihmiseltä, jolla on samanikäinen ja -rotuinen poikakoira. Tuli olo, etten ole yksin koiran hormonimyrkäköiden ja kuuliattomuuden kanssa, vaan muutkin kamppailee tai on kamppaillut niiden kanssa jossain vaiheessa koiran kasvua aikuseksi, viisaaksi ja mallikelpoiseksi kanssaeläjäksi.

Kuuliattomuudesta puheen ollen.. Oon pari viimeistä agikertaa ollut haljeta kiukusta tuon riiviön kanssa. Mutta ehkäpä todella raskas viikonloppu sai aikaan sen, että Venni oli niin nätisti tämän viikkoisissa agitreeneissä. Ei ollut kuin alussa mattopyöriskelyä ja korviakin löytyi paremmin, kuin pariin viikkoon. Ehkäpä se sieltä vielä tulee takaisin - motivoitunut agikoira nimittäin ;)

Ja loppukevennyksenä kerrottakoon, että lonkka- ja kyynärkuvien lausunnot saapuivat eilen. Koira on muuten priimaa, mutta nuo lonkat nyt tuli B/C:nä takaisin kennelliitolta.Täältä voi katsella tuloksia tarkemmin: KoiraNet