Ollaan kolme kertaa käyty treenaamassa Malmilla hallissa agilitya. Kohta menee usko! Koiraan, itseeni ja kaikkeen. Onko tää nyt se alkeiskurssilla esiin nostettu junnausvaihe, kun tuntuu ettei päästä eteenpäin vaan lähinnä mennään verkkarit jalassa mutaista mäkeä perseellä liukuen alas..

Venni ei kuuntele minuu, se ei tee miun kanssa. Se tekee yksinään ja ihan typeriä juttuja. Ei sentään karkaile muiden koirien luo, mutta jos se pyörii matolla koko oman treenivuoron ajan, niin alkaa kyllä ahistaa.

Koitan ladata itseni täyteen positiivista energiaa ensi kertaa varten ja lähden siitä, että ei se kuitenkaan tee mitään, niin jo pienet onnistumiset voi tuntua hyvältä :D Hieno lähtökohta ensi viikon treeneihin.

Toivottavasti tää on vaan hetkellinen taantuma ja päästään tän yli!

Tokopuolella menee hyvin, kun ollaan aina samalla ulkokentällä samojen koirien kanssa, joita Venni jo kestää huutamatta. Ollaan treenattu aloliikkeitten lisäksi avoliikkeitä, ettei koirat ja ohjaajat pitkästyisi samoihin juttuihin. Hankintalistalla on Vennille oma noutokapula :)

Ja lisää ilonaiheita. Lähdetään keskiviikkona Joensuuhun syyslomailemaan.. Jee!