Käytiin Vennin kanssa näyttelytreeneissä. Hommahan meni hieman reisille, kun Vennin mielestä tekonurmi oli oivallinen pyöriskelyalusta ja lattialta löytyneet namipalat paljon parempia, kuin miun tarjoamat. Lisäksi niinä hetkinä, kun sain Vennin innostumaan itse harjoituksista, niin koiran ilmeestä oli selkeästi luettavissa kysymystulva: "Mitä ihmettä minun oikein pitää tehdä? Miksi saan nameja pelkästä paikallaan pönöttämisestä? Pitäisikö kuitenkin istua ja antaa tassua?".

Harjoituksia on varmasti vielä edessä, ei tuosta vielä hetkeen näyttelykehiin ole! :D Tosin, ei sitä näyttelykoiraksi otettukaan, ja Venni sen selkeästi tietää. Haha!

Jos tuo näyttelyharjoitusten tulos ei olisi ollut noin huono ekojen treenien jälkeen, niin Vennin kanssa voisi kyllä jo näyttelyihin suunnata ainakin korvien puolesta. Ne on lopultakin nousseet pystyyn, seitsemän kuukautta siihen kestikin.

Tässä vielä kuvia korva-Vennistä: