Tärkein ekana: Kultapoika täytti viikonloppuna jo huikeat kolme vuotta. Niin se vaan on Vennikin jo mieskoiran iässä, vaikka justhan se vasta meille saapui.

<3

Ollaan elelty taas jonkin aikaa hiljaiseloa, vaikka ei meillä rauhallista oo ollutkaan. Hiljaisuus on johtunut mullistuksista perusarjessa. Omistajat käy nykyään molemmat töissä, joten Venni on taas saanut tottua oleskeluun yksinään työpäivien ajan. Mitään ongelmaa ei ole ollut. Tuntuu, että koiralle on ollut helpotus, kun ei tarvitse koko päivää vahtia kenenkään menemisiä, vaan saa nukkua rauhassa yksikseen. Mitään erohaukkuja tai muuta ei ole onneksi ilmaantunut, vaan Venni jää tuttuun tapaansa lunkisti kotiin.

Takatalven lumet ja upean väriset oksat!

Höntti kissa kiipesi koirapuiston aidan takana olevaan puuhun. Koitin kyllä kertoa sille, että se voi turvallisin mielin tulla alas ja mennä kotiin, mutta ei se uskonut. Venni metelöi, yllättäen..

Kevät <3

Kevät on tuonut mukanaan tokotreenit. Ollaan käyty kolme kertaa treenaamassa vanhassa tutussa paikassa. Päästiin tavoitteellisten tokoilijoiden ryhmään, vaikken siihen paikkaa hakenutkaan. Meille soitettiin ja kysyttiin haluttaisiinko tulla siihen porukkaan. Kouluttaja oli nähnyt meidät syksyn treeneissä ja tykkäsi meidän tekemisestä, vaikka ei me ihan kisavalmiita ollakkaan ja tekemisenkin laatu riippuu ihan päivästä :D Mutta ihanaa, että me vaikutetaan kuitenkin potentiaalisilta. Treenit on ollu tosi hyviä. Kouluttaja on tosi sitoutunut ryhmään ja käyttää paljon aikaa tehden treenien avuksi muun muassa opetusvideoita. Motivaatiokin treenaamiseen on noussut huimasti, kun on joku joka innostaa ja tuuppii eteenpäin.

Laitetaan tähän treenilöpinän kanssa samaan syssyyn vähän höntimpi juttu. Käytiin tavoittelemassa viimeistä aloluokan hyväksyttyä tulosta rally-tokokokeessa Karjaalla. Ois varmaan ennusmerkeistä pitäny arvata, että ois voinu jäädä kotiin. Väläytin muun muassa kerran matkalla nopeusvalvontapöntön kameran salamaa :D Mutta mentiinpä kuitenkin. Ja nopea suoritus se olikin, kun käveltiin kesken radan kentältä suoraan autoon. Venniä ei kiinnostanut pätkääkään tehdä mitään yhdessä. Yksi koirakko ennen meitä radalla oli juoksut juuri lopettanut labbisnarttu, ja kuten arvata saattaa nenä painui väkisin kohti mattoa :( Viimeinen niitti oli kieriskely matolla, ja siitäpä sitten käveltiinkin suoraan autoon. Tuloksena hylky. Harmitti vietävästi. Mutta toisaalta meidän puolustukseksi: Se Karjaan koirahallin matto oli aivan karsea, vanha ja likainen. Hylkäysprosentti alokasluokassa oli tosi iso. 19:stä koirasta taisi seitsemän saada hylätyn, joka on mielestäni aika paljon. En voi muutenkaan suositella hallia kenellekkään kisapaikaksi. Se oli kylmä kuin mikä. Hallin sisällä oli kylmempää kuin ulkona. Mutta tietääpä vältellä tuota paikkaa jatkossa. 

Ja mentiin Vennin kanssa vielä alokasluokan palkintojenjaon jälkeen takaisin halliin. Namitin Venniä kentän laidalla ja makoilutin sitä siellä. Koitin saada positiivisen fiiliksen jäämään päällimmäiseksi asiaksi hallista ja tilanteesta. Ens kerralla kokeillaan kyllä ulkokisoja. Harmittaa vaan, että yhdellä hyväksytyllä tuloksella ois noustu avoimeen ennen lajin virallistumista. Mutta ehkäpä tämä oli hyvä osoitus siitä, että ei me olla valmiita avoimeen luokkaan, jos koira ei pysy hanskassa edes hihnassa. Eli eikun vaan kolmea hyväksyttyä tulosta hakemaan virallisesta alokasluokasta :)

Kiva yllätys oli, että paikalle saapui myös toinen islantilainen. Olin katsonut lähtölistasta ohjaajan nimen ja koiran nimen, mutta olin vähän epävarma olinko ymmärtänyt oikein, kun lähtölistassa koiran roduksi oli lipsahtanut partacollie. Mutta kyllä sieltä islantilainen kuitenkin paikalle saapui. Hyvin vennimäisellä tyylillä vieläpä :D Kauhea häslinki päällä ja kaikkia olisi pitänyt moikata. Harmillisesti heillekkin tuli omalta radaltaan hylky, kun koira ylitti vahingossa kehänauhan kesken suorituksen. Sieltä olisi muuten tullut varmasti hyväksytty tulos pienestä houkutuspallolla leikkimisestä huolimatta. Oli kiva kuitenkin nähdä toinen islantilainen hommissa, näitä kun ei usein ole sattunut kisakentillä näkemään. Tekeminen oli tosi kivannäköistä! Parempaa onnea seuraaviin kisoihin heille :)

Kevään ensimmäiset leskenlehdet, kauniita ovat pitkän "lokakuun" jälkeen :)

Pian alkaa myös agilityn ohjatut treenit. Jatketaan syyskaudelta tutun kouluttajan ryhmässä. Olisi ollut kiva päästä uuden kouluttajan oppeja kuuntelemaan, mutta ei tässä tutussa ohjaajassa ole todellakaan mitään vikaa. Kiva päästä treenaamaan pitkästä aikaa säännöllisesti.

Tässä meidän tilannekatsaus. Ja loppuun vielä ikävä uutinen.. Mies ajoi tänään kolarin ja meidän auto meni lunastukseen. Mutta onni tässä onnettomuudessa oli se, että kenellekkään ei sattunut mitään. Ja peräänajotilanteessa toisen osapuolen autoon ei tullut pieniä ruhjeita kummempaa, joten ehkäpä ei nyt ihan hurjasti rahallisestikaan miinukselle mennä tämän onnettomuuden seurauksena. Autottomana pitää vaan pähkäillä melkoisesti liikkumisjärjestelyjä. Katsotaan päästäänkö tänään tokoonkaan, jaiks.