Joulun (t)aikaa! 

Lähdettiin Vennin kanssa jo 15. joulukuuta Joensuuhun joulun viettoon. Ei olla aikoihin junailtu, mutta homma meni hieman mukavammin kuin viimeksi, kun ei tarvinnut huolia Vennin pissityksistä matkan aikana. Muistan vain, että junailtiin Vennin ollessa pentu ja sillon oli kamalaa, kun se ei suostunu pissaa asfaltille, ja niin se joutui pidättelemään koko matkan ajan. Raasu. 

Junailu ei ollut muuttunut mukavaksi Vennin mielestä, mutta se on selkeästi kiinni siitä, että Venni voi pahoin, kun näkee ympärillä vilisevät maisemat. Eikä se tietenkään osaa olla kattomatta sitä vilisevää maisemaa :D Autoiluhan meillä on nykyään melko mukavaa, kun Venni viettää aikaa pimennetyssä häkissä, josta ei maisemia katsella. Mutta nukahti Venni lopulta hetkeksi miun syliin ja siitä sitten kipusi lattian puolelle uneksimaan loppumatkasta.

Sopivan kokoinen sylikoira <3

Lappeenrannan kohdalla piti katsella vähän ikkunasta ulos. Lappeenrannan kasvattejahan Venni onkin.

Reissattiin jo hyvissä ajoin Joensuuhun, koska minusta tuli kummi veljen tyttärelle. Toisaalta oli ihanaa, kun sai rauhassa viettää aikaa, eikä tarvinnu juosta tukka putkella ympäri kyliä joka hetki ja koko ajan. Kerkesin osallistua kaksiin piirakkatalkoisiin. Toiset piirakat kävin paistamassa isän äidin apuna ja toiset tulivat äidin äidin joulupöytään. Tänä vuonna piirakat tehtiin perinteiseen tapaan pulikoilla.

Tältä näytti meno aamuisin.

Ja tältä öisin. Jaettiin Vennin kanssa tosi kapea patja :D

Ristiäisrääppeitä tuhoamassa

Ensimmäiset piirakkatalkoot

Leppoisaa joulunalus tunnelmaa

Painikaverukset. Mukavaa, että vanhempieni koira on nykyään alkanut leikkimään enemmän Vennin kanssa. Ehkä Venni oli nuorempa liian villi leikkikaveri lonkkavikaiselle Pyrylle.

Välillä taas unta, että jaksaa

Toiset piirakkatalkoot

Tehtiin myös joulupullia

Serkun Siro-collie :) Alle vuoden ikäinen neitokainen

Venni ja Siro tuli hyvin juttuun ja leikkivät mielellään paini- ja jahtausleikkejä

Koirat sai olla koko päivän pihalla, kun paistettiin piirakoita. Loppupäivästä alkoi olla jo citykoira-Vennillä sellainen ilme, että "voisitteko jo lopulta päästää sisään?"

Todellinen puikkonokka

Joulua vietettiin osin minun vanhempieni luona, osin mummolassani ja osin mieheni vanhemmilla. Vennillä oli paljon koiraseuraa koko joulun ja meillä ihmisillä mahat täynnä herkullista jouluruokaa! Ja saatiin toki lahjoja, kun oltiin oltu niin kilttejä koko vuosi. Lisäksi nähtiin joulupukki, joka tuli vierailemaan mummolassa.

Donna-Cairn

Muusa-Cairn

Täydestä unesta herännyt elikko :D

Venni valtasi joulukuusen maton

Ja seuraavana aamuna joulukuusi valtasi Vennin maton

Aaton joululaulajat

Pakettivahti

Tälläinen joulupukki kävi mummolassa lasten "iloksi" :D

Huone täynnä petejä. Huone, jonne Vennillä ei ollut asiaa. Mutta eihän kukaan huomaa, jos Venni ihan pienesti nukkuu tuolla nurkassa.

Muistolehdon kynttilämeri

Joulupäivän peli-ilta

Joulupäivän keskustelutuokio

Joulun jälkeen suuntasimme takaisin kotiin. Onneksi autokyydillä, niin matka sujui rauhallisissa merkeissä. Uusi vuosi otettiin vastaan Helsingin hulinassa kavereiden kanssa. Venni oli hoidossa miehen sukulaisten luona. Emme siis edellenkään ole nähneet Venniä uuden vuoden räiskeessä. Mutta kuulemma ei ollut sen suurempaa stressiä paukuista ottanut. Eivät tokikaan olleet käyttäneet kuin pienellä pissalenkillä illalla, muuten olivat viettäneet illan sisätiloissa. Hassua, kun en osaa sanoa Vennin ilotulitemietteistä juur mitään. Mutta vähän osaan arvailla sen perusteella, että meidän kotikulmilla järjestettiin Santahaminalaisten loppusota, joka kuulosti välillä hyvinkin tutulta uuden vuoden paukkeelta. Silloin Venni oli hieman levoton, mutta ei mitenkään suuremmin kierrellyt, vinkunut tai läähättänyt. Niin se varmaan reagoi noihin ilotulitteisiinkin. Mutta ihanaa, että on ihmisiä, joille Vennin uskaltaa antaa tuollaisenakin iltana hoitoon, eikä tarttee suuremmin huoli etteikö koiraystävä olisi turvassa ja hyvässä hoidossa! :)

Uuden vuoden tähtisade!

SÄKENÖIVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!