Viikko sitten oltiin Islanninlammaskoirien leiripäivässä. Leiri kesti oikeasti kolme päivää, mutta miun töiden ja muiden menojen takia päätin, että mennään Vennin kanssa vain lauantaiksi paikalle. Päätös oli oikein fiksu, ja mukavaa oli. Päästiin kokeilemaan hakua, etsintää, nähtiin kuinka tehdään jälki, tokoiltiin, treenattiin agilitya ja tämän kaiken ohella mie kerkesin vielä kuulemaan luennon issikoiden luonteesta. Päivä oli hyvin kokonaisvaltainen ja tiivis pläjäys. Vennikin oli mukavan raukea kotimatkalla :)
Lisäksi aloitettiin viime viikolla agilityn alkeiskurssilla. Ollaan käyty jo aitoja, puomin alastuloa, rengasta, keppejä ja putkea sekä pussia. Vaikuttaa muuten tosi lupaavalta ja hyvältä, kunhan saisin vain kontaktin ja kiinnostuksen pidettyä yllä. Harmi kyllä Venni on hieman liian kiinnostunut myös kaikesta ympärillään tapahtuvasta, joten jo kaksi karkureissua on nähty :/ Ja kun se lähtee, niin ei se takas tule vaikka mie tekisin mitä pellehyppyjä ja venkoiluja. Puuh! Ensi kerralle otan liinan mukaan - ohjaajan neuvosta. Menköön sitten se perässään, niin ei tarttee miun pelätä koko ajan, että millon se lähtee häiriköimään muita. Muut on niin kilttejä ja tottelevaisia ja ohjaajaorientoituneita :D Mitä mie teen väärin..?
Yksi tärkeä tavoite tuolle agikurssille on se kontakti ja miun seurassa pysyminen. Toivotaan, että viimeiset kuusi kertaa auttaa tavoitteeseen pääsyssä.
Muuta meille ei juuri kuulukkaan. Ollaan tällä hetkellä Joensuussa - omistajat rokkaamassa ja koira vanhempien luona lomailemassa. Tultiin pari päivää sitten ja poistutaan kaupungista tiistaina. Ihme jos ei ole väsynyttä sakkia autossa Helsinkiä kohti kurvaillessa :D
Tässä näyte tulomatkasta. Takakonttiin ahdettiin niin paljon tavaraa, ettei Venni mahtunut enää sekaan, joten otettiin se takapenkille turvavöihin. Ajateltiin, että vinkuminenkin vähenee, kun se on lähempänä meitä. Mutta väärässä oltiin.
Ensi viikolla on Vennin rokotukset. Ajattelin kysyä sille samalla matkapahoinvointilääkkeitä, josko se toisi helpotusta matkustamiseen.
Lopuksi vielä kuva Vennistä auttamassa tiskaamisessa. Tuossa nurkassa on meidän pikkukeittiön pienen pieni tiskiallas. Voitte kuvitella, kuinka ahdasta tuolla nurkassa on, kun sinne änkeää vielä tuollainen lammaskoiran pentele jalkoihin. Eikä se raasu meinaa enää ees mahtua tuonne pieneen nurkkaan :D
Meidän pojat ovat niin samanikäisiä, että mielenkiinnolla seuraan Vennin kuulumisia. Meillä Tuure on alusta saakka (kiitos kasvattaja Riitan) kulkenut autossa tosi hienosti. Muutama viikko sitten huomasimme, että koirahan tärisee ja läähättää autossa ihan mahdottomasti. Ensin epäilimme epämukavia valjaita (kahdet erilaiset), mutta kun sama toistui kaverin farkussa ilman valjaita, päättelimme, että stressi liittyy itse autoiluun.
VastaaPoistaOlen nyt käynyt Tuuren kanssa istumassa takapenkillä muutamana iltana. Rauhoittuu (jopa uneen) kymmenessä minuutissa. Ostin myös DAP-suihketta, jota ollaan käytetty yhdellä lyhyellä matkalla (ei sanottavaa vaikutusta toitaiseksi).
Mietin, että liittyykö tämä yllättävä stressaaminen jotenkin ikäkauteen vai mistähän lienee kysymys. Mitään yksittäistä autoiluun liittyvää tilannetta, mistä stressi olisi saanut alkunsa, emme ole ainakaan toistaiseksi keksineet.
Mielenkiinnolla olen myös Tuuren kuulumisia lukenut! Näin myös islantilaisleirillä Tuuren veljen, jota hetken aikaa luulin Tuureksi (ovat niin samannäköisiä.. Vain kuviointi on eri) :)
VastaaPoistaTuo autoriekku on kyllä hassua. Ollaan nyt kokeiltu muutaman matkan ajan häkkiä takakontissa, niin ettei Venni näe mitään. Ei ole ainakaan vielä auttanut. Meillä taitaa olla osittain kyse innostuksesta - auto tarkoittaa, että jotain hauskaa tulee tapahtumaan pian, joten koira ei meinaa pysyä pöksyissään. Yleensä on ihan hiljaista ja rauhallista kotiin päin tullessa.
Toivottavasti Tuuren autostressi hellittää pian :)