Näin sadepäivän iloksi kuvia sunnuntailta. Vennin kaverina rymysi naapurin Loppa, puolivuotias islantilaisneito. Lämpöä piisasi ja koirista oli selkästi kivaa temmeltää ja touhuta. Kahlaamaankin koirat uskalsivat, mutta ei sentään vielä uimaan :)

Loppuajasta laitoin Vennin liinaan, vaikka aidatulla alueella oltiinkin. Se kerkesi kerran kokeilla, kuinka helposti noin metrin korkuisesta aidasta pääsee yli. Kysynpä vaan, että minne tuo koira on haudannu sen sisäisen paimenkoiransa, joka pysyy omistajan lähettyvillä? Vai eikö Venni sattunu paikalle silloin, kun paimenviettiä ja järkeä jaettiin? Ainakin se muisti napata itsenäisyyslaarista käpälän mitalla sitä itseään. Ja taisipa tuo vielä vahingossa eksyä siihen Suomenpystykorvien jonoon hakemaan riistaviettiä.. Voihan koira!

Mutta hauskaa meillä kuitenkin oli, eikä karkureissusta onneksi kerennyt tulla kovin pitkä.

Pystypainia