Ensimmäinen virallinen näyttely lähenee ja jopa alkaa omistajaa hermostuttamaan. Miten me selvitään siitä :/ Venni ei malta keksittyä ja miulla palaa hermot - noidankehä on valmis. Tänään illalla näyttelytreenit, joista toivottavasti on taas hieman apua minun tsemppaamiseeni. Hyvä koira se on pohjimmiltaan. Kovin herkkä vain kaikelle häiriölle ja mielenkiintoisille jutuille (ts. mie en ole kiinnostava, auts!)..
Kuvatekstinä yhteisesti toimikoon tämä: Lumet on lähteny vauhdilla ja mikäs sen herkkullisempaa, kuin muutaman kuukauden lumen alla hautuneet jäniksen papanat ja muut herkut. Voihan vietävä! Söisi kotonaan eikä ulkona ruokkisi itse itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti