Vauhdikas viikonloppu takana, huh. Käytiin tosiaan Vennin kanssa lauantaina lenkkeilemässä rotutovereitten kanssa metsän rauhassa. Sunnuntaina sain koko meidän porukan innostumaan sieneretkestä, ja niin sitä sitten mentiin. Sieniä tuli monta litraa (pelkästään suppilovahveroita löytyi pari litraa, nam) ja Venni oli väsynyt, mutta onnellinen kotiin päästyä.

Sienisatoa

Sunnuntai-illan kruunasi vielä sankariteko. Naapuritalon tyttö oli kadottanut kissansa, jota etsittiin useiden ihmisten voimin taskulampun valossa iltamyöhällä. En kehdannut mennä Vennin kanssa lähelle etsintäpaikkaa, ettei häirittäisi. Venni kuitenkin vinkui, oli selkeästi levoton ja alkoi kiskoa hihnassaan, joten päätin kokeilla josko koiranpenikasta olisi jotain apua tilanteessa. Eikä mennyt aikaakaan, kun Venni oli nenä maata viistäen kiskonut minut yhden pensaan juurelle ja näytti selkeästi eleillä, että siellä on jotain. Taskulampun saavuttua paikalle löytyi kissa pensaan pimennosta.

Todella rohkaiseva kokemus, joka sai minut innostumaan mahdollisesta jäljestysharrastuksesta Vennin kanssa :) Ja parastahan tuossa oli se, että pieni tyttö sai rakkaan lemmikkinsä takaisin kaiken huolen jälkeen.

Tässä vielä kuva pystykorva-Vennistä. Korvathan eivät edelleenkään ole pystyssä pysyvästi, mutta välillä tarpeeksi tarkkaavaisena unilta herätessä Venni nostaa huomaamattaan korvat pystyyn, ja näyttää hupaisalta. Hihi.. :)