Pahimpien helteiden päätyttyä on Vennistä löytynyt taas aivan äärettömästi virtaa. Pari päivää vietimme vain kotona, mikä osoittautui huonoksi ideaksi, sillä Vennin energia purkautui lähinnä pahantekoon. Siinä saivat mattojen reunat, huonekalut ja muut tielle sattuneet viattomat tavarat kyytiä.

Koirapuistot ovat osoittautuneet hyviksi paikoiksi energian purkuun, sillä yleensä puistosta löytyy joku leikkikaveriksi sopiva. Myös naapurin pieni Cesky-neiti jaksaa riehua Vennin kanssa, jos koirat vain sattuvat pihalle samaan aikaan.

Koirapuistojen lisäksi olemme käyneet uimassa Vennin kanssa. Lähellä meitä on koirille tarkoitettu uimaranta, joka on lämpimillä säillä ollut oikein mukava paikka viettää aikaa ja kuluttaa sitä paljon puhuttua energiaa. Vennin ensikosketus veden kanssa tapahtui mökillä, jossa herra juoksi alas laiturilta. Tämän jälkeen laiturilta tippumisia sattui vielä kaksi. Epäilimme jo ettei Vennistä uimaria tule, sillä veteen päätymisen jälkeen alkoi pohjaan uppoaminen etutassujen huitoessa suoraan ylöspäin. Tämän jälkeen Venni ei uskaltanut oikein veteen - parhaimmillaan saimme kahlaamaan niin syvälle, että jalat kuitenkin ylsivät pohjaan.

Kävimme nyt vähän aikaa sitten täällä Helsingissä kokeilemassa, josko Venni olisi unohtanut ikävät vesikokemuksensa ja uskaltautuisi irroittamaan jalat pohjasta. Pienen maanittelun ja keppien heittelyn jälkeen jalat lopulta irtosivat pohjasta, ja hienosti Venni polskuttelikin.

Susimaista menoa